Vuoden 2022 toisen blogikirjoituksen sisällöstä vastaa (yhä edelleen…) Teollisuuskylän toimitusjohtaja Juuso Hieta.

Seudulliset yritysneuvontapalvelut – uhka vai mahdollisuus?

Halusin nostaa framille vuoden toisessa blogikirjoitelmassani (pidän ainakin kuukauden taukoa edellisestä teemasta, että ehdin tilinpäätöstouhujeni ohessa lukea Osmon kirjan loppuun) Itä-Suomen kaupunkien eroja siinä, miten ne järjestävät kaupungin yritysneuvontapalvelut. Onpa kirjoitelmassa myös kokemuksiani OECD:n Mining Regions & Cities -tutkimuksen vertaisarvioitsijan roolista Pohjois-Ruotsin case studysta vuoden 2019 loppupuolelta.

Ennen kirjoitelmaan ryhtymistä tein nopean vertailun benchmarkkaamalla nettisivuja Business Kuopion, Business Jyväskylän ja Business Joensuun osalta – jätin Lappeenrannan tässä yhteydessä tarkemmin tutkimatta, mutta sielläkin elinkeinojen kehittäminen on mielestäni osana kaupunkiorganisaatiota – viitseliäimmät voivat käydä laskemassa sieltäkin henkilötyövuodet. Laskin tältä pohjalta ko. orgaanien asian parissa toimivan henkilöstön lukumääriä (yhteyshenkilöt/henkilöstölistaus – se kaikilta löytyi suht. vaivattomasti). Tässä vertailussa yhtiöiden tilinpäätöstietojen kautta lukemia ei voi vertailla, sillä ainoastaan Business Joensuu hoitaa toimea osakeyhtiömuotisesti – muilla palvelut on integroitu osaksi kaupunkiorganisaatiota.

Lukemat olivat nopealla laskennalla seuraavat: Business Kuopio 12,5 htv (+ Kuopion Uusyrityskeskus 6 htv), Business Jyväskylä 24 htv ja Business Joensuu 51 htv (lisäsin jo uuden toimitusjohtajan, muuten lukema olisi ollut 50 htv nettisivujen perusteella).

Resurssien osalta tiedän, että kaikissa em. orgaaneissa osa henkilöstöresurssien palkkakustannuksista kustannetaan hankerahoituksen ja hanketoiminnan kautta – Business Joensuussa ehkä noin puolet em. htv-lukemasta, Kuopiossakin noin vajaa kourallinen (Invest & Expand -hanke + Uusyrityskeskuksen hanke) ja Jyväskylän nettisivuillakin eri hankkeita näkyi nimekkeiden perässä useammalla henkilöllä. Silti tämän pohjalta lienee perusteltua sanoa, että resurssit ovat hyvin vaihtelevat jo näiden kolmen kesken.

Laajemmin seutumuotoisena toimijana Business Joensuu näyttäisi parhaiten resursoidulta – mutta täytyy muistaa myös kaupunkien tahi seutujen eri väestöpohjat vertailussa ja se kuinka monelle kunnalle keskuskaupungin lisäksi palveluita ko. kaupungissa järjestetään.

Palaan myöhemmin seutumuotoisen toiminnan etuihin – tämä hyvin subjektiivisena mielipiteenäni!

Oma näkemykseni pohjautuu työkokemukseeni neljän eri Itä-Suomen maakunnan alueelta eri rooleissa ja myös eri toimijoilla (kunta, maakunta, koulutuskuntayhtymä, kehittämisyhtiö) sekä Pohjois-Ruotsin benchmarkkaus-reissulla nähtyyn ja kuultuun. Pohjois-Ruotsin OECD:n ”case study” -matkalla vierailtiin haastattelemassa huolellisesti eri keskeisiä toimijoita niin Kiirunassa, Jällivaarassa, Pajalassa kuin Jokimukassa – eli ns. kaivospaikkakunnilla jollainen Outokumpukin on. Jokaisen kunnan (Pajalaa lukuun ottamatta, siellä vain kaivosyhtiötä) elinkeinojen kehittäjien haastattelut olivat keskeisessä asemassa muiden sidosryhmien haastattelujen lisäksi (mm. kaivosyhtiöt, saamelaisten parlamentti ja poronhoitajien edustajat). Päivien kesto oli aamusta-iltaan (klo 9-20 pisimillään) ja hyvinkin asiapitoista. Huviretkestä se ei hyvällä huumorillakaan käynyt. OECD:n case studyt etenivät hyvin samalla tavalla myös aikanaan Outokummussa aikaisemmin, jossa puolestaan vertaisarviotsijana oli edustaja Västerbottenista (oma kenttäkokemukseni ko. matkalta rajutui vain Norbotteniin).

Pohjois-Ruotsissa osalla pienistäkin kunnista oli omia yritysneuvontayhtiöitä: mm. Jällivaarassa oli kaksikin kappaletta 1) AKVI oli saamelaisten yrityskehittämistä ja pienyritysten hallintoa varten ja 2) Jällivaara Näringsliv AB hoiti laajemmin kunnan elinkeinojen kehittämistä. Jokimukassa oli oma erillinen elinkeinoyhtiö, jota oltiin tuolloin purkamassa poliittisella päätöksellä – nykytilannetta en ole tarkastanut tarkemmin.

Näitä edellä mainittuja voisi verrata hieman ns. elinkeinoasiamiesmallin mukaisiksi, mutta yhtiömuotoisena järjestetyiksi – ne olivat pienehköjä kuntia (väestöpohjaltaan Tohmajärvi-Liperi luokkaa), jotka kehittivät elinkeinoja omalla alueellaan osakeyhtiömuotoisesti.

Kiirunassa ei ollut omaa yhtiötä ja kunnan elinkeinoasioita hoiti alle 1htv ns. oman työn ohessa ja yrityskehittämisen painoarvo oli muutenkin todella matalalla hyvinkin varakkaassa kunnassa, jossa vallitsi käytännössä täystyöllisyys ja samassa suuri työvoimapula. Kaivosyhtiö maksoi vuositasolla useamman miljoonaa euroa kunnalle elinkeinojen kehittämiseksi ja haitallisten kaivostoimintaan liittyvien vaikutusten pienentämiseksi – lisäksi kaivosyhtiö hoiti useamman miljardin euron budjetilla historiallista keskustan siirtämistä toiseen paikkaan uusien kaivostoimintojen tieltä. Tapaamisemme pidettiin kullalla sisäseinistään vuoratulla uudella kunnantalolla – arvometallien ja säästelemättömyyden on annettu näkyä uuden kunnantalon sisustuksissa: valtuustosalissa oli useamman neliömetrin kokoinen Särestöniemen ryijy seinällä ja lisäksi suuren mittakaavan nykytaidetta oli muutenkin tuotu tiloihin – yhtä ”hinnakkaan” tuntuista kunnantaloa en ole aiemmin nähnyt livenä. Voisi sanoa, että Kiirunalla ei ollut painetta kehittää yritystoimintaa, mutta mitähän käy, jos kaivos joskus lakkautetaan? Mietinnällä ei ole kiire, sillä uutta malmia on ainakin 50 vuodeksi keskustan siirtämisen myötä. Strategista maankäyttöä ja rakentamista ei ollut käytännössä mahdollista suunnitella taajaman reunoilla eikä kyläalueilla: Kiirunassa ei ollut käyntihetkellä vapaana olevaa asuntokantaa, maankäyttö oli rajoitettua joka suuntaan ja asumisen hinta oli kallista. Kiirunassa oli noin 40 kylää, joiden alueella ei voinut tehdä maankäytöllisiä muutoksia / rakentamista, koska ne olivat saamelaisten perintöaluetta eli lontooksi puhuttiin ns. ”Lapponia Heritage Site” -alueista. Tilanne on tuskin tästä muuttunut.

Jo Pohjois-Ruotsin matkan jälkeen antaessani kommentteja vertaisarvioitsijan roolissa tutkimuksen tekijöille OECD:ssä totesin, että meidän systeemi Joensuun seudulla näyttäisi itseasiassa aika hyvältä Outokummun kaltaisen pienehkön kunnan näkökulmasta.

Pohjois-Ruotsissa elinkeinoyhtiöissä oli 1-3 henkilötyövuotta miettimässä todella isoja kehittämiskokonaisuuksia yhden pienen kunnan alueella. Sama toistui naapurikunnissa ja kehittämishaasteet olivat kuitenkin kaikilla melko lailla samat: iso intressi globaalilta kaivannaisteollisuudelta (todella laajat malmivarannot), joille saamelaisten ikuiset nautintaoikeudet “omaan maahansa” olivat suurena esteenä. Sen lisäksi maankäytön ja asumisen kehittäminen oli ongelmallista – ellei jopa mahdottomaksi rajattua (saamelaisalueilla) monessa paikassa. Siinä ohessa olisi kuitenkin voitava kehittää perinteistä yritysneuvontaa: tarjota yrityksille kasvupalveluita, yritysten kehittämistä neuvonnan kautta, kv-valmiuksien lisäämistä, invest-in houkuttelua, hankegenerointia, älykästä erikoistumista jne. Miten kukaan voi ajatella, että yhden tai parin elinkeinoasiahenkilön asiantuntemus riittää tällaiseen repertuaariin? Joo – asiantuntemusta voidaan aina ostaa ulkoisilta konsulteilta, mutta kuka hallinnoi kuntien alueella jatkuvaa day-to-day kokonaiskuvaa (esim. CRM-näkökulma: tallennetaanko systemaattisesti kaikki yritysten kanssa tehdyt toimet, onko jollain kokonaisuus hanskassa, miten historiatietoa tehdyistä toimista säilytetään kunkin asiakasyrityksen elinkaaren ajalta jne.)?

Palaan nyt meidän seudullisen mallin etuihin – Joensuun seudulla on seudullisessa organisaatiossa noin 50 asiantuntijaa, joilla on käytössään esim. Business Joensuun oma asiakashallintajärjestelmä (kutsutaan vaikkapa CRM-järjestelmäksi) koko seudun täyden palvelun kunnista ja niiden yrityksistä. Järjestelmästä organisaation yritysasiantuntijat näkevät yritysten kanssa tehdyt kehittämistoimet, ajankohtaiset asiat koko elinkaaren ajalta jne. Selvennettäköön, että nämä ovat tiukasti liikesalaisuuden piirissä eli vain yrityksen ja toisaalta heidän neuvojiensa tiedossa (NDA:t), mutta kuitenkin ao. 50 asiantuntijan kokemus, taito ja verkostot ovat jokaisella yritysasiakkaalla käytettävissä sen hetkisen tarpeen mukaisesti Joensuun seudun täyden palvelun kunnissa (osa kunnista ei osta koko neuvontapalettia, vaan he hoitavat omilla neuvontayhtiöillään perusneuvontaa).

Tähän malliin ei mielestäni mitenkään päästä vanhalla elinkeinoasiamiesmallilla – tästä olen niin vakuuttunut, että lupaan hiihtää Outokummusta Kuusamoon saakka, jos joku pystyy tarjoamaan yrityksille kolmella yritysasiantuntijalla aivan saman palvelurepertuaarin kuin esim. Business Joensuun kaltainen toimija 50 henkilöllään ja omaan strategiaansa sidotuilla yritysten kehittämishankkeilla (esim. GROW-hanke, jonka ohjausryhmässä minulla on ollut etuoikeus seurata hankkeen toimia, on ollut loistavasti käytettävissä myös outokumpulaisille yrityksille).

Painotan hankkeissakin sitä, että niiden on palveltava yritysten kehittämistä tietyssä tunnistetussa kehitysvaiheessa / elinkaaren ajalta eli olla sidottuja yrityskehittämisen kokonaiskuvaan ja strategiaan.

Toinen minkä haluan nostaa erikseen esille, ovat omistajanvaihdospalvelut.

Se on mielestäni Piiroisen Joken ja kumppaneiden myötä paremmin mallillaan kuin missään olen nähnyt – kokemukseni tosin rajautuu Itä-Suomen neljään maakuntaan ja em. Pohjois-Ruotsiin. Ja miksi näin? Koska se on integroitu Business Joensuun kokonaispalveluun, osaksi heidän ajantasaista CRM:ää ja kaikkia yrityksen kanssa tehtyjä muita toimia ja kontaktointeja – näin omistajanvaihdokseen ryhdyttäessä on hyvä kokonaiskuva asiakasyrityksen toiminnasta aiemmasta historiasta – joskus aika pitkältäkin ajalta (jo Josekin aikana sama CRM-palveli seudun kokonaisuutta).

Myöskin se, miten Business Joensuun sivuilta saat yrityspörssin kautta tiedot ja homman etenemään ko. teemaan vihkiytyneiden yritysasiantuntijoiden kanssa jouhevasti eteenpäin on Suomen tasolla huippuluokkaa. Jos tänne asti lukeneet yritysneuvontaorganisaatioiden edustajat että ole vielä benchmarkanneet tätä toimintoa, niin ottakaapa Jokeen yhteyksiä ja käykää todentamassa. Se että omistajanvaihdokset ovat osa koko yrityspalveluneuvonnan palettia (kaikki samalta toimijalta) on mielestäni ns. jäänsärkijä. Se että asiaa tehdään nyt monilla eri hankkeilla eri puolilla Suomea – ei ole suinkaan pitempiaikainen ratkaisu. Sen täytyy olla osana Business (täytä tähän kunnan/kaupungin nimi) toimijoiden arkista toimintaa ja palvelutarjontaa!