Keväällä 2019 julkaistiin Kimmo Timosen toimittama “Murroksesta mahdollisuuksia – Tarinoita teollisuuskylästä, Outokummun Seudun Teollisuuskylä Oy 1979-2019” -teos. Teoksen toimittajan suostumuksella julkaisemme Teollisuuskylän blogisarjassa kolmen jutun kokoelman, joissa hahmottuvat henkilökuvat Outokummun Seudun Teollisuuskylä Oy:n syntymiseen vaikuttaneista miehistä teollisuuskylän taustalla.
Nettisivuiltamme otsakkeen: “Tietopankki -> Materiaalit” -kohdalta löydät tarkempia saatavuustietoja teoksesta.
Sarjan toinen osa käsittelee paikkakunnan oman kasvatin vuorineuvos Pertti Voutilaisen muistelmia Teollisuuskylän syntyajoista.
Vuorineuvos Pertti Voutilainen: “Outokummulla oli erityisasema – sitä tuettiin”
Vuorineuvos Pertti Voutilainen oli Outokumpu Oy:ssä päätöksenteon ytimessä 1970-luvun loppupuoliskolla. Tuolloin hän toimi kaivos- ja kehitystoimen johtajana. Vuonna 1978 hänet nimettiin myös johtokunnan jäseneksi. Kaivosyhtiön johdossa havaittiin pitkän tähtäimen numeeristen suunnitelmien teon yhteydessä, että Outokummun malmivarat riittävät noin 15 vuodeksi. Tätä tietoa välitettiin sitten Outokumpuun kaupungin väelle kaivoksen johdon välityksellä.
Voutilainen muistaa hyvin, ettei kaupungin johto ensi alkuun oikein uskonut tätä tiedotusta. Malmivarannon uskottiin riittävän ainakin 25 vuodeksi.
– Kauko Kaasila lähetti sitten minut kaupungin johdon puheille sellaisilla lähetyssanoilla, että kai he sinua uskovat, kun olet paikkakunnan kasvatti. Ja uskoivathan he lopulta, että kaivoksella on elinaikaa enää 15 vuotta.
Esimerkkiä haettiin Lieksasta
Muutamalla muullakin Outokumpu Oy:n kaivoksella oli noina aikoina sama tilanne, malmivarat olivat ehtymässä. Kaivosyhtiöllä ei kuitenkaan ollut mahdollisuuksia auttaa kaikkia kaivospaikkakuntia, ei riittänyt rahaa eikä ideoita. Johtokunnan keskuudessa oli yksimielisyys siitä, että Outokumpu oli erityisasemassa. Olihan kyseessä paikkakunta, josta yhtiön toiminta oli lähtenyt liikkeelle. Teollisuuskyläidea tuli esille hyvin varhaisessa vaiheessa. Pertti Voutilainenkin kävi yhdessä kaupungin johdon ja maaherra Esa Timosen kanssa tutustumassa Lieksan teollisuuskylään.
– Lieksassa todettiin, että teollisuuskylän konsepti toimii parhaiten, jos mukana on ainakin yksi iso toimija. Silloin pienemmätkin firmat saavat rohkeutta tulla mukaan. Lieksalaisilla tuo iso firma oli Nokia, rengastehdas. Sitä esimerkkiä noudattaen Outokumpu-yhtiön johdossa päätettiin ryhtyä ”pesämunaksi” Outokummun teollisuuskylään. Syntyi päätös laitevalmistusyksikon perustamisesta.
Matti Tanskanen vetämään konepajaa
Pertti Voutilainen kertoo alkuajatuksena olleen, että uuteen konepajaan siirretään työväkeä etupäässä Keretin korjaamosta. Tuohon joukkoon kuului myös Tanskasen Matti, josta tehtiin konepajan päällikkö.
– Kuka hänen nimensä ensimmäisenä lausui, sitä en lähde arvailemaan. Onnistuneille hankkeillehan löytyy yleensä monia isiä. Ilman minun siunaustanihan asia ei kuitenkaan voinut tapahtua. Soitin Matille ja tarjosin hänelle johtajan tehtävää. Matti otti tarjouksen vastaan ja sai isot valtuudet. Konepajan koko oli Helsingistä annettu, mutta muun muassa tuotantokoneiden samoin kuin henkilöstön valinta oli paikallisesti päätettävissä.
Konepajan perustamisen aikaan Espoon Olarissa toimivaa teknistä vientiä johti Raimo Monni ja teknistä suunnittelua Eero Löytymäki. Heidän molempien esimiehenä johtokunnan tasolla toimi Rauno Seeste. Turulan konepaja kuului tekniseen suunnitteluun. Myöhemmin Turulan projektin asioita pantiin hoitamaan Seppo Rantakari.
Turulasta tasokkaita tuotteita
Turulan konepajan toiminta käynnistyi ilman suurempia ongelmia. Tuotteet olivat korkealaatuisia. Turulassa tunnettiin valmistettavat tuotteet paremmin kuin kilpailevissa tuotantolaitoksissa. Ongelmia oli enemmänkin myynnin puolella, sillä kysyntä vaihteli. Voutilainen muistaa vain yhden tapauksen, jossa pajan itsenäisyysperiaatteeseen jouduttiin puuttumaan. Tämä johtui tilausten puutteesta Turulan konepajalla.
– Tuolloin Tornio painostettiin ostamaan laitteita Turulan konepajalta, vaikka pohjoisen pojat halusivat ostaa ne ulkopuoliselta toimittajalta. Muutoin Turulan hyvästä menestyksestä kertoo se, että toimitiloja jouduttiin laajentamaan varsin aikaisessa vaiheessa.
Turulan konepajan perustamisen lisäksi Outokumpu Oy:llä oli iso rooli myös mineraalitekniikan laboratorion saamisessa teollisuuskylään. Voutilaisen mukaan aloite tuli kaivosyhtiöltä, ja hän itse oli aktiivisesti mukana projektissa.
– VTT:n Otaniemen laboratoriolla oli vaikeuksia toimintapaikassaan muun muassa jäteongelmien kanssa. Tunsin hyvin VTT:n pääjohtaja Markku Mannerkosken, jonka kanssa ryhdyimme etsimään ratkaisua, jossa resursseja yhdistettäisiin VTT:n, GTK:n eli silloisen GTL:n ja Outokumpu-yhtiön kesken. Nyt tiedetään, että tästä hommasta tuli menestys.
Yhteistyö onnistui teollisuuskyläprojektissa
Teollisuuskylän ja Turulan konepajan peruskiven muuraustilaisuus on hyvin Pertti Voutilaisen mielessä, se oli hänen mukaansa ylevä tilaisuus. Samanlainen oli tilanne konepajan vihkiäisten suhteen.
– Hienoja puheita pidettiin ja toisiamme, sekä myös itseämmekin, kehuttiin. Uskoa tulevaisuuteen oli, vaikka ainakin Outokumpu-yhtiössä tiedettiin, että kaikkia Keretistä vapautuvia työpaikoja ei ole mahdollista korvata.
Pertti Voutilaisen mukaan teollisuuskylän synnyttäminen onnistui erittäin hyvin. Se oli monenlaisten osatekijöiden kokonaisuus, joka saatiin aikaiseksi ennen kaikkea yhteistyöllä.
– Teollisuuskylän projektissa toteutui erinomainen yhteistyö kaupungin, läänin, rahoittajien ja valtiotason virkamiesten kesken. Sitä hehkutettiin juhlapuheissa – eikä ollenkaan turhaan.
Vaahdotuskennojen takana Markus Mutanen, Ilkka Hiltunen ja Pertti Voutilainen. Neljäkymmentä vuotta sitten Voutilainen palkkasi Matti Tanskasen konepajan päälliköksi. Tanskasen kahden vuosikymmenen työrupeaman jälkeen päällikkönä jatkoi Ilkka Hiltunen kuudentoista vuoden ajan, ja Markus Mutanen on nyt vuorossa. Vaahdotuskennoja Turulassa on tehty koko konepajan toiminnan ajan (Kuva: Kimmo Timonen).
