Keväällä 2019 julkaistiin Kimmo Timosen toimittama “Murroksesta mahdollisuuksia – Tarinoita teollisuuskylästä, Outokummun Seudun Teollisuuskylä Oy 1979-2019” -teos. Teoksen toimittajan suostumuksella julkaisemme Teollisuuskylän blogisarjassa kolmen jutun kokoelman, joissa hahmottuvat henkilökuvat Outokummun Seudun Teollisuuskylä Oy:n syntymiseen vaikuttaneista miehistä teollisuuskylän taustalla.
Nettisivuiltamme otsakkeen: “Tietopankki -> Materiaalit” -kohdalta löydät tarkempia saatavuustietoja teoksesta.
Sarjan ensimmäinen osa käsittelee silloisen kauppalanjohtajan Esko Hannisen muistelmia Teollisuuskylän syntyajoista.
Esko Hanninen: “Olihan se turhan kova koulu – mutta hyvät muistot jäivät”
Varatuomari Esko Hanninen tuli Outokummun kauppalanjohtajaksi Hyvinkäältä vuonna 1976. Totuus valkeni hänelle jo muutaman kuukauden kuluttua. Nimittäin se, että Outokummun kaivosten malmivarat ovat loppumassa, eikä kaivostoiminnan alasajoon ole enää kovinkaan pitkä aika. Kaupungin tilanne tulisi olemaan lähivuosina surkea.
Pihkon Esko ja muu kaivoksen väkihän sitä viestiä toi. Ja täytyy sanoa, että kyllähän silloinen tilanne aiheutti aluksi melkoista apatiaa, Esko Hanninen muistelee neljänkymmenen vuoden takaisia asioita.
Kaupungissa ryhdyttiin kuitenkin tositoimiin tilanteen korjaamiseksi, ja pikku hiljaa rupesi tuloksiakin syntymään. Saatiin teollisuuskylä ja sen myötä korvaavia työpaikkoja. Pahimmalta katastrofilta vältyttiin ja kaupungin tulevaisuus saatiin turvattua. Hannisen lähdettyä kaupunginjohtajan virasta Riihimäen kaupunginjohtajaksi vuonna 1983 oli teollisuuskylä vahvassa nousussa. Uusia halleja rakennettiin ja yritystoiminta oli vilkastumassa.
Tilanne saatiin silloin hallintaan, vaikka kyllähän se paljon työtä teetti. Olihan se aikamoisen kova koulu, mutta hyviä muistoja noista Outokummun ajoista jäi, Hanninen toteaa.
Työtä monella rintamalla
Suomessa oli 1970-luvulla varsin vahva kehitysaluelainsäädäntö. Outokumpulaisten pyrkimyksenä oli hyödyntää kehitysalue-etuisuudet mahdollisimman tarkkaan. Outokumpu Oy:n merkitys tilanteen hoidossa arvioitiin suureksi. Niinpä yhtiön miehiin pidettiin aktiivisesti yhteyttä. Kaivoksenjohtaja Esko Pihko oli Hannisen mukaan hyvä yhteistyökumppani. Pääjohtaja Kauko Kaasilan luona käytiin ahkerasti, ja hänkin vieraili Outokummussa useita kertoja.
Kauko Kaasila oli innokas hirvimies. Tätä harrastustaan hän pääsi toteuttamaan esimerkiksi Erä-Okun maisemissa useammankin kerran.
Kolmas suunta, johon asetettiin toiveita, oli kauppa- ja teollisuusministeriön asettama kaivospaikkakuntien tulevaisuutta pohtinut toimikunta. Tämän toimikunnan synnyttämiseksi outokumpulaiset olivat useammankin kerran yhteydessä kauppa- ja teollisuusministeri Eero Rantalaan. Kaivospaikkakuntien kehittämistoimikunta aloitti toimintansa lokakuussa 1978. Toinen tärkeä instanssi oli teollisuuskylätoimikunta, joka sitten vuoden 1979 alkupuolella päätyi esittämään Outokummun teollisuuskylän perustamista.
Yksi teollisuuskylä Pohjois-Karjalaan
Teollisuuskylän perustamispäätöksen taustalla oli poliittistakin värähtelyä. Teollisuuskylätoimikunnan pohtiessa asioitaan oli vallalla sellainen käsitys, että Pohjois-Karjalaan ollaan saamassa yksi kylistä. Tuolloin läänissä toimi Lieksan teollisuuskylä. Lieksa oli vahvasti sosiaalidemokraattien hallinnoimaa aluetta. Tässä tilanteessa pelättiin Outokummun kunnallishallinnon vasemmistoenemmistön haittaavan teollisuuskylähaaveita. Ehdolla oli nimittäin myös keskustavetoinen Tohmajärvi, joka tasapuolisuuden näkökulmasta oli vahvoilla. Eduskuntavaalitkin olivat nimittäin tulossa.
Yhtenä päivänä maaherra Esa Timonen soitti minulle, ja esitti, että mitäpä jos uusi teollisuuskylä jaettaisiinkin Outokummun ja Polvijärven kesken. Minullahan ei tietenkään ollut syytä asettua poikkiteloin asiassa, Hanninen kertoo.
Läänin teollisuustoimikunta tekikin sitten esityksen Outokummun ja Polvijärven yhteisestä teollisuuskylästä vuoden 1978 loppupuoliskolla. Tämä esitys vaikutti ratkaisevasti valtakunnallisella tasolla teollisuuskyläpäätöksiä tehtäessä. Esko Hannisen mielestä Esa Timosen suhtautuminen Outokummun ongelmien hoitoon oli hyvin kannustava. Tämä tuli esille niin ennen teollisuuskylän saamista kuin myöhemminkin.
Turulan konepajan merkitys suuri
Esko Hanninen pitää Outokumpu Oy:n laitevalmistustoiminnan aloittamispäätöstä erittäin tärkeänä. Konepajan suunnittelun ja toimitilojen rakentamisen aloittaminen antoivat uskoa ja pistivät vauhtia muihinkin asioihin. Valtioneuvoston teollisuuskyläpäätöksen tultua maaliskuussa 1979 vauhtia tuli lisää. Outokummun Seudun Teollisuuskylä Oy pistettiin pikaisesti pystyyn. Itse kyläalueella Turulankankaalla rakennettiin ja uusiakin yrityksiä alkoi olla kierroksessa.
Siitä aiheutui kaupunkiin henkistä säteilyä. Ilmapiiri muuttui paljon myönteisemmäksi, kun todettiin, että tästä selvitään. Teollisuuskylässä Turulan konepaja oli pesämuna, edelläkävijä, joka ei jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi.
Turulan konepajan olemassaolo vaikutti yrityspalvelujen kehittymiseen teollisuuskylässä. Piakkoin rakenettiin yrityspalvelukeskus ruokaloineen ja ammattiopistohanke käynnistyi. Kaivospaikkakuntien kehittämistyöryhmän esityksiltä odottiin paljon, ja jotakin saatiinkin. VTT:n mineraalitekniikan laboratorion rakentaminen oli noissa esityksissä. Muuta ei tosin sitä kautta tullut.
Päällimmäisiä muistoja Esko Hannisella on hänen Outokumpu-ajoiltaan paikkakunnalla vallinnut yhteistoimintahenki.
Kun vaikeudet olivat kovia, löytyi yksituumaisuutta joka taholta. Paikkakunnalla oltiin yksimielisiä ja myötämielistä suhtautumista Outokummun asian hoitamiseen löytyi myös läänin ja valtakunnan tasoltakin.
Kaupunginjohtaja Esko Hanninen lukemassa teollisuuskylän peruskirjaa peruskiven muuraamistilaisuudessa. Lähde: Outokummun Kaivosmuseo
