Vuoden 2019 toisen blogikirjoituksen sisällöstä vastaa Teollisuuskylän toimitusjohtaja Juuso Hieta.

Elovoimaa markkinoinnilla

Outokummun Vanhalla Kaivoksella perjantaina 30.8. järjestetty järjestyksessään toinen kuntien elinvoimaan keskittyvä ”elovoimaa” -kutsuseminaari keskittyi tällä kertaa markkinointiin. Seminaarin järjestivät yhteistyössä Outokummun ja Polvijärven paikalliset yrittäjäyhdistykset, Business Joensuu sekä Outokummun kaupunki & Polvijärven kunta. Seudullista yhteistyötä on mielestäni järkevää tehdä asioissa, joiden teemat eivät niin kuntarajoista välitä.

Tilaisuuden puhujina toimivat markkinoinnin eri osa-alueita edustavat yrittelijät Arttu Käyhkö, Aki Ryynänen ja Timo Kumpulainen, jotka mielestäni puhuivat asiaa. Esiintyjien sanoman voisi kiteyttää siten, että hyvä markkinointi ei tarvitse aina isoa tukkua seteleitä vaan nokkelan perusajatuksen, hieman aikaa, vaivaa ja rahaa sekä laadukkaan toteutuksen. Puuhastelu voi puolestaan kääntyä helposti itseään ja yrityksen mainekuvaa vastaan.

Paikallislehti Outokummun Seutu otsikoi 29.8.2019 pääkirjoituksensa tapahtumasta otsikolla: ”Ennakointia vielä kun hätä ei ole suurin”. Kauppalehti optiossa hieman samaa aihetta omistusasumisen näkövinkkelistä sivuava (29.8.2019) ajatushautomo -kolumni oli raflaavasti otsikoitu: ”Onko nykylapsilla koskaan varaa omistusasuntoon?”. Yhtenä keskeisenä lähestymiskulmana Suomen Hypoteekkiyhdistyksen pääekonomisti Juhana Brotheruksen haastattelutyyppisessä kommentaarissa oli asuntomarkkinoiden jakautuminen ja asuntojen hinnan karkaaminen pääkaupunkiseudulla nuorten ulottumattomiin.

Helsinki on Suomessakin poikkeustapaus, jossa huoli hinnan karkaamisesta ei ole liioiteltu kuten ei muissakaan Euroopan pääkaupungeissa. Jo Itämeren länsirannalla Tukholmassa nuoret asuvat vanhempiensa nurkissa entistä pidempään, eivät niinkään omasta halustaan vaan siksi, että asumisen kustannukset alkavat karata käsistä. Helsingissä monista tarjontaa lisäävistä toimenpiteistä huolimatta asuntojen kysyntä kasvaa vielä pitkään nopeammin kuin tarjonta.

Muut maakuntien keskuskaupungit eivät kärsi saman kokoluokan ongelmasta. Esimerkiksi itäisemmässä Suomessa tilanne alkaa kohta olla päinvastainen akselilla Kuopio, Joensuu, Mikkeli, Savonlinna, Lappeenranta, Kouvola. Näistä ainoastaan Kuopioon on ennustettu lievää kysynnän kasvua vuoteen 2040 (mm. MDI) ulottuvissa väestöennusteissa ja asuntosijoittajien tuottoennusteissa (Kauppalehti).

Brotheruksen kommentti Option (13/2019) ajatushautomo -kommentaarissa on osuva: ”Megatrendejä vastaan taisteluun on aika turha tuhrata energiaa. Kannattaa pitää omasta taloudesta huolta, koska vaatii entistä enemmän suunnitelmallisuutta ja ennakkosäästöjä, jos haluaa lähteä omistusasumispolulle kasvukeskuksissa. Pienten, yhteen teollisuudenalaan nojaavien paikkakuntien asuntomarkkinoiden riskit tunnistetaan nykyään hyvin: harvalla on enää ylimitoitettuja omakotitalohaaveita ja epärealistisia odotuksia jälleenmyyntiarvosta. Mutta sekin kannattaa muistaa, että asunnon taloudellinen arvo ja käyttöarvo ovat kaksi eri asiaa. Kodilla voi olla perheelle tärkeä käyttöarvo, vaikkei sitä voisikaan pitää hyvänä taloudellisena sijoituksena”. Tällä periaatteella aikanaan itsekin rakensimme talon Outokumpuun – sijoituksena sen olemme nähneet lähinnä jonkunlaisen elämäämme talon myötä asettuneen pysyvyyden ja juurevuuden osalta.

Työvoiman liikkuvuuden kannalta vuokra-asumista voi pitää hyvänä asiana, mutta toisaalta siinäkin on riskinsä, jos vapaarahoitteinen vuokra-asuminen yleistyy voimakkaasti isojen asuntosijoittajien kautta. On jo tapauksia, joissa isojen asuntosijoittajien liikkeet ovat olleet nopeita ja ennakoimattomia. Näistä liikkeistä on jäänyt käsiin isohkoja rakenteellisia ongelmia. Kotitaloudet ovat etenkin Suomessa olleet historiallisesti tarkasteltuna vakaita toimijoita. Omistusasujat pitävät myös omastaan ja asuinympäristöstään huolta. Tämä tekee asuntomarkkinoista vakaampia.

Haluaisin vielä palata Outokummun Seudun pääkirjoitukseen 29.8.2019, jossa todetaan osuvasti: ”Hyvien kulkuyhteyksien päässä on tarjolla paljon järkeviä vaihtoehtoja sopuisaan hintaan. Lopulta asuminen ja omiin elämän puitteisiin sijoittaminen on muutakin kuin arvonnousun odottamista. Sitä odottavalle valitettavasti ei nopeaa ratkaisua ole nähtävissä sen enempää Joensuussa kuin koko maakunnassakaan. Jos asumiseen kuluvissa euroissa säästää, niin euroja tuovaa sijoituskohdetta voi hakea muusta kuin omaan kotiin sijoittamisesta. Lopputuloksena voi olla tällöinkin sama euromäärä.”

Viimeinen lause voi hyvinkin pitää paikkansa, jos odotushorisontti on riittävän pitkä – esimerkiksi noin 20-vuotisen asuntolainan takaisinmaksuohjelman ja ainakin osittaisen lyhennyksen mittainen (jos vertailee lyhennysohjelmaa helsinkiläisen kerrostalokolmion ja outokumpulaisen kerrostalokolmion välillä: jää useampi satanen sijoituksiin kuukausitasolla). Ja millaiseen elämään parikymppisenä vakituiseen työhön Outokummun teollisuuteen tullut nuori pääsee kiinni vs. pääkaupunkiseutu: asuminen ei maksa paljoa, työmatkoihin ei kulu aikaa ja jää aikaa perheelle sekä harrastuksille. Ihan vierestä löytyy puhdasta luontoa ja muuta rauhaa. Mutta kun ne ei oikein nyt trendaa nykynuorten prioriteettilistalla kovin korkealle.

Arttu Käyhkön elovoimaa-seminaarin esiintymisotsakkeen mukaiset ”laserintarkat täsmäiskut” ja paikallisten ”antaa hyvän kiertää suusta suuhun ja korvasta korvaan” -tyyppinen puskaradio tulisi olla oleellisena osana jokaisen paikkakunnan elinvoimamarkkinointia. Liian monesti keskitytään negatiivisiin asioihin ja ne valtaavat helposti mediassa huomiota. Muistuttaisin kaikkia tuomaan oman asuinpaikkakuntanne hyviä juttuja esille eri yhteyksissä – ne voivat kantaa korkoa sijoitetulle pääomallenne!

Outokummun teollisuudessa on ollut jo pari vuotta ns. hyvän kierre päällä – toivoisin sen leviävän myös muille paikallisen elämämme osa-alueille ja houkuttelevan uusia ihmisiä ja ajatuksia Outokumpuun. Outokumpuun on tultu työn perässä jo viime vuosisadan alkupuolelta lähtien.