Vuoden 2017 viidennen blogikirjoituksen sisällöstä vastaa Teollisuuskylän toimitusjohtaja Juuso Hieta.

Olen miettinyt osin toimeen johtuvista syistä ja osin ihan globaalisti taustalla tapahtuvan teollisen työnjaon muutosten vuoksi, että millaisilla eväillä ja miten pienemmät teollisuuspaikkakunnat voivat tiukassa globaalissa kilpailussa pärjätä, olla houkuttelevia ja pysyä elinvoimaisena?

Nousukauden aikana huomio kiinnittyy erityisesti tarjolla olevaan työhön ja toisaalta osaavan työvoiman tarjontaan ja saatavuuteen tarjolla oleviin työpaikkoihin. En tässä kirjoituksessani mene sen syvemmälle kausaaliseen päättelyketjuun työn ja sen tekijöiden kohtaanto-ongelmien taustalla, vaan pysyttelen teollisuuden imagon ja sen kehittämisen äärellä, josta Outokummussa on paikallistasolla jo pidempi kokemus.

Outokummun alueella toimivissa teollisissa yrityksissä havahduttiin 2010-luvun vaihteessa siihen tosiasiaan, että ilman aktiivista imagotyötä peruskoulusta valmistuvat ikäluokat eivät hakeudu mm. teknologia- ja metalliteollisuuden ammatteihin valmistavaan ammatilliseen perustutkintokoulutukseen.

Kävipä niinkin 2008 alkaneen finanssikriisin jälkimainingeissa, että yhtenä keväänä Outokummussa järjestettävään metalliteollisuuden ammatillisen perustutkintoon valmistavaan koulutusohjelmaan haki vain muutamia ensisijaisia hakijoita, joka herätti alueen teollisuuden, paikalliset päättäjät, julkisomisteiset elinkeinoyhtiöt ja Outokummun kaupungin tekemään asialle nopeasti jotakin. Silloin aloitettiin ”Metallin imagotyö” Josekin paikallisen yritysneuvojan, Outokummun seudun teollisuuskylän, Outokummun kaupungin & sen peruskoulun yläasteen, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän sekä Outokummun teollisuusyritysten edustajien kanssa.

Mitä metallin imagotyö pitää sisällään – on moni minulta kysellyt? Se on käytännönläheistä ja systemaattista vuotuista toimintaa, jota jäsentää jo useamman vuoden aikana hioutunut toimenpiteiden vuosikello – ja tietysti imagotyötä tekevien tahojen vahva sitoutuminen yhteiseen ponnistukseen eli metallin imagotyöhön. Vähäiseksi ei voi kuvata myöskään verkostossa olevaa kokemuksen tuomaa rutiinia, johon myös meidän vähän tuoreempien toimijoiden on ollut helppoa tulla mukaan.

Kokoonnumme joka kevät Josekin paikallisen yritysneuvojan kutsusta yhdessä Outokummun PKKY:n kampuksen kone-, metalli- ja energiatekniikan koulutusalavastaavan, Outokummun yläasteen oppilaanohjaajan & rehtorin sekä 2-4 paikallisen teollisuusyrityksen edustajan kanssa päivittämään tietojamme kevään yhteishaun tuloksista sekä suunnittelemaan työnjakoa ja ohjelmaa kevään yritysesittelykierroksille peruskoulun kasiluokkalaisille (jotka siis ovat seuraavana syksynä jo ysejä), vanhempaininfoja ysiluokkalaisille ja heidän vanhemmille loppusyksystä sekä alkutalven yrityskäyntejä yseille juuri ennen kevättalven yhteishakukierrosta.

Käytännössä jokainen paikallisen ”metallin imagoputken” läpikäynyt outokumpulainen peruskoulunuori on edellä mainittujen esittelykierrosten ja tutustumisten avulla käynyt noin kolmessa tai neljässä Outokummussa sijaitsevassa teknologiateollisuusyrityksessä, Outokummun teollisuuskylän yleisesittelyssä sekä tutustumassa paikan päällä PKKY:n kone-, metalli- ja energiatekniikan koulutusohjelmaan ja kampukseen.

Näin oman paikkakunnan työllistymismahdollisuudet ovat käsin kosketeltavissa ja samalla nuorille tulee realistinen kuva siitä, millaisia eri mahdollisuuksia ja yrityksiä omalta paikkakunnalta löytyy. Usealle nuorelle paikkakunnalla tehtävän teollisen työn mittakaava sekä täällä sijaitsevat laadukkaat työpaikat ja yritykset ovat olleet silmiä avaavia kokemuksia. Moni Outokummun teollisuusyrityksistä ei tee tuotteita kuluttajakauppaan tai muutoin valmista lopputuotteita, joten niiden toiminnasta kaikilla paikallisilla ei ole kunnollista tietoa.

Tuloksetkin ovat motivoineet jatkamaan – peruskoulun päättävän ikäluokan koko on Outokummussa nykyisellään noin 60 oppilasta, joista karkeasti noin puolet hakeutuu lukiokoulutukseen. Tästä jäljelle jäävästä noin 30 oppilaasta lähes puolet hakeutuu vuosittain paikalliseen kone- ja metallialan ammatilliseen perustutkintokoulutukseen. Heistä keskimäärin noin 90 % on poikia, joten työnsarkaa on oikeastaan enää sukupuolten välisen tasapainon kehittämisessä. Toki koen, että Outokummun lähellä olevista kunnista löytyisi vielä potentiaalisia nuoria opiskelemaan Outokummun kampukselle kone-, metalli- ja energiatekniikan ammatilliseen perustutkintokoulutukseen. Outokummussa on kokoisekseen kunnaksi hyvät palvelut tarjolla aikuistumisen kynnyksellä oleville nuorille.

Tästä herää myös tärkeä kysymys: Miksi nuoret naiset eivät koe teknologiateollisuutta ja sen työmahdollisuuksia houkuttelevaksi uravaihtoehdoksi, vaikka se työllistää Pohjois-Karjalassa lähes jokaisen tutkintoputkesta valmistuvan ammattilaisen? Yritysten kokemusten mukaan ammatillisesta koulutuksesta valmistuneet nuoret naiset ovat olleet hyviä työntekijöitä, joten ehkä hakijoiden epätasapaino kuvastaa enemmän vanhoja mielikuvia ”miehisestä teollisuustyöstä”.

Kaupan liiton pääekonomisti Jaana Kurjenoja esitteli 2.10.2017 Kauppalehdessä ilmestyneessä debaatissaan yhdessä Aalto-yliopiston professori Lasse Mitrosen kanssa rakentamaansa kuluttajapalveluiden mainetta kuvaavaa indeksiä. Indeksin perusteella perinteisen teollisuuden arvostus on vahvaa miesten ja vanhempien ikäluokkien keskuudessa. Naiset ikään katsomatta taas arvostavat enemmän kuluttajapalveluita.

Haluan argumentoida Kurjenojan tapaan sen puolesta, että vahvat asenne-erot sukupuolten välillä eivät edistä yritysten ja työmarkkinoiden kehitystä – etenkään Outokummun kaltaisessa teollistuneessa keskittymässä. Parhaat ja alalle oikeasti parhaiten sopivat työntekijät voivat ohjautua ihan muualle, jos nuoret miehet kaihtavat palveluja ja naiset teollisuutta.

Kannustankin nuoria naisia hakeutumaan alalle, sillä se työllistää lähivuosinakin erityisesti Joensuun seudulla lähestulkoon kaikki, jotka ottavat koulutuksen tosissaan ja suorittavat sen opinto-ohjelman mukaisesti normaalissa aikataulussa. Kannattaa myös kysyä jo nyt teollisuudessa työskenteleviltä nuorilta naisilta, miten he ovat kokeneet oman työnsä ja työyhteisönsä. Hyvä tapa saada tällaista tietoa, jos et tunne perhe- tai tuttavapiiristä ketään ao. teollisuustyöntekijää, on mm. ammattijärjestöjen paikallisten edustajien kautta.

Eläköityminen ja yritysten kasvu sekä tuotantoteknologian jatkuva kehittyminen pitävät huolen siitä, että tarvetta alan osaajille on Joensuun työssäkäyntialueella lähivuosinakin paljon. Toki myös oman seutukunnan yritykset ovat halukkaita työllistämään paikalliset juuret omaavia nuoria. Tällaista voisi sanoa win-win -tilanteeksi.

Vuoden 2017 kolmannen blogikirjoituksen sisällöstä vastaa Outotec Turulan toimitusjohtaja ja teollisuuskylän hallituksen jäsen Markus Mutanen.

Elämme taas aikaa jolloin kaikille meistä luvataan jotakin hyvää, se on varma merkki tulevista vaaleista. Mutta millaisessa taloustilanteessa olemme menossa kohti kuntavaaleja?

Kun asiaa katsotaan teknologiateollisuuden ”lasien läpi” maailmantalouden kasvu on jonkin verran nopeutunut ja sitä kautta myös tulevaisuuden näkymät ovat nyt aiempaa valoisammat. Taantumassa olleet maat, kuten Venäjä ja Brasilia ovat vähitellen pääsemässä talouskasvuun. Toisaalta on mahdoton arvioida missä määrin poliittisen epävarmuuden lisääntyminen Yhdysvalloissa ja Euroopassa vaikuttaa tulevaan talouskasvuun ja Suomeen. Suomen viennin arvo on siis vähitellen pääsemässä uudelleen kasvuun. Turun suurten laivatilausten, Uudenkaupungin kasvavan autontuotannon sekä Äänekosken uuden sellutehtaan investointi kertoo omalta osaltaan tästä muutoksesta. Myös positiiviset uutiset omasta maakunnasta, esimerkiksi Mantsisen ja John Deeren osalta tukevat tätä.

Suomalaisten yritysten on saatava tuottavuus uuteen nousuun jotta niillä on tulevaisuudessakin mahdollisuus menestyä globaalissa kilpailussa ja saada kasvua aikaan. Käytännössä kaikki Suomalaiset yritykset ovat jo tänään kansainvälisessä kilpailussa vaikka toimisivatkin vielä paikallisesti. Esimerkiksi niin, että toimitettavan komponentin referenssihinta tulee asiakasyrityksen tekemän sourcingin perusteella, missä on haettu hintatasoa myös Suomen ulkopuolelta, tai viimeistään silloin kun Suomesta tuotetun lopputuotteen markkinahinta määrittyy globaalin kilpailun perusteella johon tuotantokustannuksien on sopeuduttava.

Tuottavuuden saaminen uuteen nousuun edellyttää myös uudistuksia työehtosopimuksissa jotta esimerkiksi työajoista kyettäisiin yksityiskohtaisesti sopimaan paikallisilla ratkaisuilla niin, että yritysten kuormitustilanne ohjaa työntekemistä, ei kello tai kalenteri. Tässä osa-alueessa meillä Suomalaisilla on vielä paljon opittavaa, työehtosopimukset mahdollistaisivat jo nyt yrityksissä varsin paljon paikallista sopimista, mutta sitä ei osata tai uskalleta hyödyntää niin, että sillä rakennettaisiin aidosti tuottavuutta ja kilpailukykyä. Tässä osa-alueessa tulee kääriä hihat ja ruveta töihin uusien, tehokkaampien toimintamallien löytämiseksi jotta nämä asiat eivät jää vain juhlapuheiksi sekä työntekijä- että työnantajajärjestöjen toimesta. Myös digitalisaatio, robotiikka ja muu automaatio tarjoavat uusia mahdollisuuksia, unohtamatta järjestelmällistä tuotannon ja tuottavuuden kehitystä johon Lean tarjoaa hyvät työkalut. Näihin kaikkiin mahdollisuuksiin on tartuttava ennakkoluulottomasti, etumatka jonka Suomi on antanut kilpailijamailleen on saatava kurottua kiinni.

Eurostatin mukaan Suomen vienti on pysynyt seitsemän viimeistä vuotta lähes samalla tasolla kun esimerkiksi Ruotsissa sitä on pystytty kasvattamaan yli 5%, Saksassa 20% ja Virossa lähes 30%!

Outokummun seudun teollisuuskylä on omalta osaltaan tarjonnut Outokumpulaisille yrityksille hyvän perustan asettua Outokumpuun, kasvaa ja menestyä. Tarjolla on ollut tontteja, rakentamispalveluja sekä hankkeiden rahoitusta, johon aiemmin vielä voitiin saada investointituetkin, eli tarjoama kaikkeen siihen mikä ei ole yrityksien ydinliiketoimintaa. Tässäkin on tullut lainsäädännöllisiä muutoksia jotka estävät investointitukien saamisen teollisuuskylän hallinnoimiin hankkeisiin.

Mielestäni tämä avaa nyt Outokummun seudun teollisuuskylälle myös mahdollisuuden, miten erottua muista teollisuuskylistä niin, että yrityksille voidaan tarjota muita kilpailukykyisempiä kokonaisratkaisuja? Tässä uusilla tai vanhoilla teollisuuskylän hallituksessa istuvilla kunnallispoliitikoilla on nyt erinomainen paikka näyttää osaamista ja innovatiivisuutta.

Outokummun ja outokumpulaisten menestymisen osalta on tärkeää, että myös jatkossa Outokumpulainen teollisuus menestyy ja voi hyvin. Tässä voinee lainata erästä pankkimaailmasta tutuksi tullutta vertauskuvaa joka on hyvä pitää mielessä päätöksiä tehdessä –

 ”Teollisuuskylällä ei voi mennä paremmin kuin sen asiakasyrityksillä keskimäärin”.

Tallaisilla ajatuksilla kohti kevättä!

Vuoden 2017 ensimmäisen blogikirjoituksen sisällöstä vastaa teollisuuskylän toimitusjohtaja Juuso Hieta.

Vuodet 2015–2016 ovat olleet monin tavoin haasteellisia maailmanmarkkinoiden epävarmuuden johdosta myös Outokummun seudun teollisuuskyläyhtiölle. Suomessa yritykset ovat olleet varovaisia investoinneissa viime vuosina ja myös maailmanmarkkinoilla on ollut odottavaa tunnelmaa aina tälle syksylle Brexitin ja Yhdysvaltojen presidenttikilvan jälkimaininkeihin saakka. Tämä on näkynyt erityisesti mm. metalliraaka-aineista riippuvaisilla aloilla kuten kaivannaistoimialalla ja metallien jalostuksessa. Investoinnit ovat olleet toimialalla matalahkoja jo useamman vuoden ajan. Tämä on näkynyt myös Outokummun teollisuuskylän yrityksissä.

Nyt valoa tunnelin päässä on jo alkanut pilkottaa. Näyttäisi siltä, että maailman osakemarkkinat ovat elpyneet loppuvuodesta ja usko talouden kasvuun vuodelle 2017 on vankistunut.  Kuluneet vuodet 2015–2016 ovat olleet teollisuuskyläyhtiölle siksi haasteellisia, että yksi liiketoimintamme keskeinen osa-alue eli toimitilojen rakennuttaminen sekä teollisuuskylän alueella nyt toimiville että sinne sijoittuville yrityksille on ollut hyvin vähäistä. Kun rakennushankkeet ja investoinnit ovat olleet jäissä, on se vaikuttanut suoraan myös yhtiön tuloksentekokuntoon. Vuosi 2015 oli tappiollinen ja niin näyttää myös vuoden 2016 tilinpäätösennuste. Kaikista huolestuttavinta on, että yrityskeskuksen toimistotilat ovat olleet tyhjillään loppuvuodesta 2015 lähtien. Vaikuttaisi siltä, että hyvätasoisista toimistotiloista on tällä hetkellä ylitarjontaa Outokummun alueella. Lokakuussa 2016 saimme osan tiloista käyttöön, kun sosiaalitoimisto muutti B-rapun 2. kerroksen tiloihin, mutta meillä on yhä hyvää toimistotilaa yli 100 m2 tarjolla vuokralle yrityksille ja muille toimijoille.

Karrikoiden voisi sanoa, että Outokummun teollisuuskylä toimii kompaktina ilmapuntarina maailmanmarkkinoiden tilasta. Iso osa suurimmista työnantajistamme saa merkittävän osan liikevaihdostaan viennistä. Toki on myös niin, että eri toimialoilla tilanne on kohdellut yrityksiä eri tavoin. Teollisuuskylässä on myös yrityksiä, joilla menee tällä hetkellä erittäin vahvasti ja niiden kasvu- ja investointinäkymät lähivuosille ovat hyvät.

Strateginen vuosi 2017

Koska strateginen ajattelu on lähtenyt aikojen alussa liikkeelle sodankäynnin strategiasta, liittyy strategiseen kielenkäyttöön ”sotaisaa historiaa”. Siitä syystä varmaan usein itsekin ajaudun käyttämään sotaisaa kieltä, kun alan puhua ”strategiaa”. Ensi vuosi tuo mukanaan koko Outokummun kaupunkikonsernille uuden konsernistrategian valmistelun. Siinä jokaisella kokonaisuuden osalla, myös kunnan osakeyhtiöillä, on uuden kuntalain mukaan entistä merkittävämpi rooli. Kuntaa katsotaan jatkossa yhä enemmän konserninäkökulmasta, erityisesti taloudellisen suoriutumisen mittareilla.

Tietokirjailija Timo Santalainen esittelee vuonna 2009 ilmestyneessä kirjassaan Strateginen ajattelu & toiminta kymmeniä suosittuja strategiamalleja ja -työkaluja. Kirja haastaa lukijoita omaan organisaatioon soveltuvien strategioiden ja käytäntöjen toteuttamiseen. Olen Santalaisen kanssa samaa mieltä siitä, että strategia ei voi olla ulkopuolisen gurun konsulttiharjoituksena tekemä tilaustyö, vaan se on tehtävä organisaatiolle soveltuvalla tavalla – niin sanotusti oman näköisenä. Muutoin meille riittäisi google, muutama kahvittelutilaisuus konsultin vetoavulla, muutama seminaari- ja ryhmätyö, jonka jälkeen voisimme astella tyytyväisenä eteenpäin kuten aina ennenkin. Santalaisen kirja puhdistaa inflaation kärsinyttä strategiaa käsitteenä. Suosittelen sen lukemista kaikille strategiatyöhön kyllääntyneille. Sitä saattaa saada uusia eväitä omaan ajatteluun ja tekemiseen.

Strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista voisi kuvata prosessiksi, jossa on yhdessä määriteltyjä kamppailuja voitettavana – näin ainakin itse saan strategiasta itselleni konkreettista tekemistä. Miellän strategiset päämäärät kamppailuina, jotka on voitettava, jotta ne toteutuvat. Hyvän strategisen päämäärän, eli omassa kielenkäytössäni kamppailun, toimivuutta voi testata esimerkiksi englanninkielisten sanojen SMART, PURE ja CLEAR-avulla tehdyllä testillä:

SMART =

S=Specific (täsmällinen),

M=Measurable (mitattavissa),

A=Attainable (saavutettavissa),

R=Realistic (realistinen),

T=Time phased (aikataulultaan mahdollinen).

PURE =

P=Positively stated (positiiviesti muotoiltu),

U=Understood (ymmärrettävä),

R=Relevant (merkityksellinen),

E=Ethical (eettisesti korrekti)

CLEAR =

C=Challenging (haastava),

L=Legal (laillinen),

E=Environmentally sound (ympäristöä säästävä),

A=Agreed (sovittu),

R=Recorded (muistiin merkitty).

Strategian elinkaaret lyhenevät

Nykyajassa strategioiden elinkaari lyhenee niin yrityksissä kuin kuntasektorilla. Meidän on reagoitava muuttuvaan toimintaympäristöön aiempaa nopeammin. Strategia ei ole vain dokumentti, vaan sen täytyy olla käytäntöä ohjaava toimintamalli. Toisaalta sen täytyy myös mahdollistaa jatkuva reflektointi: samaan aikaan on suunniteltava että toteutettava, oltava tehokas ja muuntautumiskykyinen. Kirjailija Santalainen sanoo: ”Kokemus ei opeta, vaan sen reflektointi”.

Elämme jatkuvan uudistumisen maailmassa, jossa strategiaa voi olla sekin, että kaikkea ei kirjata paperille vaan niitä reflektoidaan tilanteessa. Santalainen kiinnittää huomiota pk-yritysten toimintaan – niissä strategiaa ei yleensä ole dokumentoitu, sillä niissä uutta strategiaa yleensä luodaan ja toteutetaan käytännössä reaaliaikaisesti.

Ehkä emme tarvitse hyvään strategiaan uusimpia ja hienoimpia välineitä sekä kalliita konsultteja. Outokummun kaupunkikonsernissa strategiatyöstä on helppoa tehdä jouhevaa ja reflektoivaa, sillä täällä konsernin mittakaava on riittävän suuri, mutta kuitenkin riittävän pieni, jotta voimme hahmottaa sen jokaisen yhteisön kannalta oleelliset taistelut voitettaviksi tuleville vuosille ja myös reflektoida jatkuvasti tavoiteympäristössä tapahtuvia muutoksia. Jotainhan kertoo sekin, että kaupungin strategiasta 2013–2016 johtuen, tai siitä huolimatta, Outokummun kaupunki seisoo erityisesti taloudellisesti tarkasteltuna vankemmalla maaperällä vuoden 2016 lopussa kuin vuoden 2013 alussa. Edellinenkin strategia tehtiin omin voimin.

Seuraava haaste on saada myös meidät konserniyritykset irtohiekalta jykevämmän peruskallion puolelle vuosien 2017–2020 aikana. Teollisuuskylälle se tarkoittaa ainakin uusasiakashankinnan elvyttämistä, markkinoinnin tehostamista ja myös uusien liiketoiminta-alueiden kokeiluja liikevaihdon lisäämiseksi. Pärjäämällä näissä kamppailussa tulokset näkyvät uusina yrityksinä ja rakentamishankkeina myös teollisuuskylän alueella.

Hyvää uutta ja alkavaa vuotta 2017!