Ajatuksia polarisoituvan aluekehityksen Suomesta

30.4.2019|


Vuoden 2019 ensimmäisen blogikirjoituksen sisällöstä vastaa Teollisuuskylän toimitusjohtaja Juuso Hieta.


Polarisoituminen nopeutuu

Suomessa on viimeisten vuosien aikana hämmästelty nopeutta, jolla väestönmuutokset ovat tapahtuneet, jopa tilastokeskuksen trendiennusteita nopeammin. Suomen ehkä tunnetuin muuttoliiketutkija Timo Aro julkaisee lähes jatkuvalla syötöllä väestönmuutoksia ja aluekehitystä varsin hyvin ja ymmärrettävästi havainnollistavia karttoja ja graafeja.

Tartun yhteen em. kartoista, jonka spottasin oheisesta Eero Holstilan MDI:n nettisivujen blogista 17.4.2019. Se havainnollistaa hyvin sitä kehitystä, jossa nuoret miehet  dominoivat pienillä paikkakunnilla ja naiset puolestaan suosivat suuria kaupunkeja. Helsinki on aivan ylivoimainen naisten kaupunki – nuorten aikuisten ikäluokassa (20-29-vuotiaat) pääkaupungissa on 115 naista sataa miestä kohti. Itä-Suomen maakuntakeskuksissa Kuopiossa ja Joensuussa sukupuolten välinen balanssi on vielä aika hyvä, mutta ei välttämättä mene kauan, kun tämä ns. valikoiva muuttoliike saavuttaa muutkin yliopistokaupungit.

Valikoivalla muuttoliikkeellä on se huono puoli, että nyt kun syntyvyys on romahtanut koko maassa, ja pienemmillä paikkakunnilla ei ole nuoria naisia, ei niissä myöskään synny lapsia. Esimerkiksi Outokummussa on vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana syntynyt vain yksi lapsi kuukaudessa (korjaus/edit: 10.5.19), kun vielä joitakin vuosia sitten ikäluokat olivat yli 70 lapsen suuruisia – tasaisen kaavan mukaan siis syntyi noin kuusi lasta kuukaudessa. Tällä vauhdilla vuonna 2019 syntynee reilusti alle puolet em. ikäluokkien koosta. Tehtänee kaikkien aikojen Outokummun ennätys – syntymättömyydessä.

Mitä asialle on tehtävissä?

Ensiksi: Outokumpu ei suinkaan ole yksin ongelman edessä.

Koko Suomesta löytyy samankaltaisia kuntia kymmenittäin, ellei jopa noin kolmannes Suomen kunnista. Polarisoituvassa aluekehityksessä suurin muutostekijä edellä mainittujen miehistyvien kuntien osalta on kuolleiden enemmyyden dominanssi, joka runtelee niitä kovalla kouralla suurten ikäluokkien tullessa elämänsä ehtoopuolelle.

Suositun sarjan hokemaa lainatakseni: ”talvi on tulossa!” – ja siitä uhkaa tulla pysyvää.

Aluerakenteen sukupuolittuminen ruokkii lapsettomuutta syrjäseuduilla, mutta miten tähän voi vaikuttaa elinvoimapolitiikalla?

Outokummussa on pitkään uskottu vahvan teollisuuden tuovan alueelle elinvoimaa, liiketoimintaa ja sitä kautta myös asukkaita. Viimeisten kymmenien vuosien väestötilastot kertovat kuitenkin aivan päinvastaista sanomaa. Väestö vähenee ja yhä hurjistuvaa vauhtia. Vaikka jokunen vuosi sitten vielä päästiin hetkeksi nettomuutossa hieman positiivisen puolelle, huolehti kuolleisuus väestön vähenemisestä noinakin vuosina. Nyt kun taloudessa oli kovaa vetoa vuoden 2018 aikana, Outokumpuun syntyi 58 uutta työpaikkaa teollisuusyrityksiin, mutta samaan aikaan väestö väheni noin 200 asukkaalla. Jostain ne 58 uutta työntekijää teollisuustoimipaikkoihin kulkevat päivittäin, mutta eivät melko todennäköisesti asu Outokummussa, jos väestötilastoja on uskominen.

Voisin siis argumentoida kuten Eero Holstila blogissaan, että uskomus muuton suunnan kääntymiseen suurten teollisten investointien kautta ei välttämättä olekaan oikeaan hevoseen panostamista. Viime vuosien teolliset investoinnit muualla Suomessa ovat osoittaneet, että tämä logiikka ei enää toimi nykyisin. Äänekosken miljardiluokan lottopotti eli moderni sellutehdas ei ole kääntänyt kaupungin väkilukua kasvuun – samaten Uudenkaupungin tuhansia työllistävän autotehtaan vaikutukset eivät ole näkyneet kaupungin väestömäärän kasvuna. Uudenkaupungin teollisuuden menestyminen on vaikuttanut vielä vähemmän kaupungin naisvajeeseen – siellä on Holstilan mukaan vain 62 naista 100:aa miestä kohti 20-29-vuotiaiden ikäluokassa.

Mutta on olemassa toisenlaisiakin esimerkkejä

Holstila tuo esille blogissaan, että Kittilä ja Ylläksen alue Kolarissa vetävät myös nuoria naisia – siellä on suurten kaupunkien tapaan jopa lievää nuorten naisten enemmyyttä. Tätä Holstila selittää Lapin matkailun kasvulla, joka on luonut molempia sukupuolia houkuttelevat työmarkkinat.

Mitä Itä-Suomessa tulisi sitten tehdä?

Ensimmäiseksi osana elinvoimapolitiikkaa kannattaisi ottaa tarkasteluun sellaiset pienyritystoiminnan mahdollisuudet, jotka toisivat hyvin todennäköisesti myös uusia naistyöpaikkoja ja vielä parempaa: uusia naisyrittäjiä. Nimittäin yrittäjänä toimiminen on sellaista hommaa, että se vaatii yleensä suurempaa paikkasidonnaisuutta – ja yleensä myös työaikaa – kuin työntekijänä. Sitä haluaa tehdä oman juttunsa eteen sitoutuneemmin töitä. Samalla saattaisivat tulla yrittäjänaisen mies- ja lapset mukana. Ja vaikka heitä ei olisi vielä siunaantunut, ei hätää, nimittäin täällä on todennäköisesti myös vapaita nuoria miehiä mistä valikoida. Mitä pidemmälle kehityksessä mennään – tilastollisesti sitä todennäköisempää!

Käännetään siis katseemme tulevaisuuden palveluihin. Itä-Suomen väestö- ja ikärakenteella veikkaisin, että esimerkiksi ikäihmisten palveluihin ja hyvinvointipalveluihin avautuu hyviä mahdollisuuksia täällä syrjäseuduillakin. Nämä ovat myös sellaisia aloja, joissa on hyvin työmahdollisuuksia molemmille sukupuolille. Voihan yrittäjänaisen mies olla meidän outokumpulaisten näkökulmasta vaikka teollisuustyöntekijä – heille varmasti löytyy töitä ja onpa lapsille hieno sekä pedagogiikaltaan kiitelty uusi yhtenäiskoulu keskellä kaupunkia. Luomalla edellytyksiä yrittäjäksi hyppäämiselle tänne Itä-Suomen vähäväkisemmille alueille mm. edellä mainituille toimialoille, saattaisimme samalla myös eheyttä väestörakennetta.

Tätä ajatusta saa käyttää ja mielellään vielä jalostaa paremmaksi, mutta ei oo pakko hei!

Lopuksi toivotan kaikille oikein hauskaa vappua!