Ajatuksia metallialan imagotyöstä

3.10.2017|


Vuoden 2017 viidennen blogikirjoituksen sisällöstä vastaa Teollisuuskylän toimitusjohtaja Juuso Hieta.


 

Olen miettinyt osin toimeen johtuvista syistä ja osin ihan globaalisti taustalla tapahtuvan teollisen työnjaon muutosten vuoksi, että millaisilla eväillä ja miten pienemmät teollisuuspaikkakunnat voivat tiukassa globaalissa kilpailussa pärjätä, olla houkuttelevia ja pysyä elinvoimaisena?

Nousukauden aikana huomio kiinnittyy erityisesti tarjolla olevaan työhön ja toisaalta osaavan työvoiman tarjontaan ja saatavuuteen tarjolla oleviin työpaikkoihin. En tässä kirjoituksessani mene sen syvemmälle kausaaliseen päättelyketjuun työn ja sen tekijöiden kohtaanto-ongelmien taustalla, vaan pysyttelen teollisuuden imagon ja sen kehittämisen äärellä, josta Outokummussa on paikallistasolla jo pidempi kokemus.

Outokummun alueella toimivissa teollisissa yrityksissä havahduttiin 2010-luvun vaihteessa siihen tosiasiaan, että ilman aktiivista imagotyötä peruskoulusta valmistuvat ikäluokat eivät hakeudu mm. teknologia- ja metalliteollisuuden ammatteihin valmistavaan ammatilliseen perustutkintokoulutukseen.

Kävipä niinkin 2008 alkaneen finanssikriisin jälkimainingeissa, että yhtenä keväänä Outokummussa järjestettävään metalliteollisuuden ammatillisen perustutkintoon valmistavaan koulutusohjelmaan haki vain muutamia ensisijaisia hakijoita, joka herätti alueen teollisuuden, paikalliset päättäjät, julkisomisteiset elinkeinoyhtiöt ja Outokummun kaupungin tekemään asialle nopeasti jotakin. Silloin aloitettiin ”Metallin imagotyö” Josekin paikallisen yritysneuvojan, Outokummun seudun teollisuuskylän, Outokummun kaupungin & sen peruskoulun yläasteen, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän sekä Outokummun teollisuusyritysten edustajien kanssa.

Mitä metallin imagotyö pitää sisällään – on moni minulta kysellyt? Se on käytännönläheistä ja systemaattista vuotuista toimintaa, jota jäsentää jo useamman vuoden aikana hioutunut toimenpiteiden vuosikello – ja tietysti imagotyötä tekevien tahojen vahva sitoutuminen yhteiseen ponnistukseen eli metallin imagotyöhön. Vähäiseksi ei voi kuvata myöskään verkostossa olevaa kokemuksen tuomaa rutiinia, johon myös meidän vähän tuoreempien toimijoiden on ollut helppoa tulla mukaan.

Kokoonnumme joka kevät Josekin paikallisen yritysneuvojan kutsusta yhdessä Outokummun PKKY:n kampuksen kone-, metalli- ja energiatekniikan koulutusalavastaavan, Outokummun yläasteen oppilaanohjaajan & rehtorin sekä 2-4 paikallisen teollisuusyrityksen edustajan kanssa päivittämään tietojamme kevään yhteishaun tuloksista sekä suunnittelemaan työnjakoa ja ohjelmaa kevään yritysesittelykierroksille peruskoulun kasiluokkalaisille (jotka siis ovat seuraavana syksynä jo ysejä), vanhempaininfoja ysiluokkalaisille ja heidän vanhemmille loppusyksystä sekä alkutalven yrityskäyntejä yseille juuri ennen kevättalven yhteishakukierrosta.

Käytännössä jokainen paikallisen ”metallin imagoputken” läpikäynyt outokumpulainen peruskoulunuori on edellä mainittujen esittelykierrosten ja tutustumisten avulla käynyt noin kolmessa tai neljässä Outokummussa sijaitsevassa teknologiateollisuusyrityksessä, Outokummun teollisuuskylän yleisesittelyssä sekä tutustumassa paikan päällä PKKY:n kone-, metalli- ja energiatekniikan koulutusohjelmaan ja kampukseen.

Näin oman paikkakunnan työllistymismahdollisuudet ovat käsin kosketeltavissa ja samalla nuorille tulee realistinen kuva siitä, millaisia eri mahdollisuuksia ja yrityksiä omalta paikkakunnalta löytyy. Usealle nuorelle paikkakunnalla tehtävän teollisen työn mittakaava sekä täällä sijaitsevat laadukkaat työpaikat ja yritykset ovat olleet silmiä avaavia kokemuksia. Moni Outokummun teollisuusyrityksistä ei tee tuotteita kuluttajakauppaan tai muutoin valmista lopputuotteita, joten niiden toiminnasta kaikilla paikallisilla ei ole kunnollista tietoa.

Tuloksetkin ovat motivoineet jatkamaan – peruskoulun päättävän ikäluokan koko on Outokummussa nykyisellään noin 60 oppilasta, joista karkeasti noin puolet hakeutuu lukiokoulutukseen. Tästä jäljelle jäävästä noin 30 oppilaasta lähes puolet hakeutuu vuosittain paikalliseen kone- ja metallialan ammatilliseen perustutkintokoulutukseen. Heistä keskimäärin noin 90 % on poikia, joten työnsarkaa on oikeastaan enää sukupuolten välisen tasapainon kehittämisessä. Toki koen, että Outokummun lähellä olevista kunnista löytyisi vielä potentiaalisia nuoria opiskelemaan Outokummun kampukselle kone-, metalli- ja energiatekniikan ammatilliseen perustutkintokoulutukseen. Outokummussa on kokoisekseen kunnaksi hyvät palvelut tarjolla aikuistumisen kynnyksellä oleville nuorille.

Tästä herää myös tärkeä kysymys: Miksi nuoret naiset eivät koe teknologiateollisuutta ja sen työmahdollisuuksia houkuttelevaksi uravaihtoehdoksi, vaikka se työllistää Pohjois-Karjalassa lähes jokaisen tutkintoputkesta valmistuvan ammattilaisen? Yritysten kokemusten mukaan ammatillisesta koulutuksesta valmistuneet nuoret naiset ovat olleet hyviä työntekijöitä, joten ehkä hakijoiden epätasapaino kuvastaa enemmän vanhoja mielikuvia ”miehisestä teollisuustyöstä”.

Kaupan liiton pääekonomisti Jaana Kurjenoja esitteli 2.10.2017 Kauppalehdessä ilmestyneessä debaatissaan yhdessä Aalto-yliopiston professori Lasse Mitrosen kanssa rakentamaansa kuluttajapalveluiden mainetta kuvaavaa indeksiä. Indeksin perusteella perinteisen teollisuuden arvostus on vahvaa miesten ja vanhempien ikäluokkien keskuudessa. Naiset ikään katsomatta taas arvostavat enemmän kuluttajapalveluita.

Haluan argumentoida Kurjenojan tapaan sen puolesta, että vahvat asenne-erot sukupuolten välillä eivät edistä yritysten ja työmarkkinoiden kehitystä – etenkään Outokummun kaltaisessa teollistuneessa keskittymässä. Parhaat ja alalle oikeasti parhaiten sopivat työntekijät voivat ohjautua ihan muualle, jos nuoret miehet kaihtavat palveluja ja naiset teollisuutta.

Kannustankin nuoria naisia hakeutumaan alalle, sillä se työllistää lähivuosinakin erityisesti Joensuun seudulla lähestulkoon kaikki, jotka ottavat koulutuksen tosissaan ja suorittavat sen opinto-ohjelman mukaisesti normaalissa aikataulussa. Kannattaa myös kysyä jo nyt teollisuudessa työskenteleviltä nuorilta naisilta, miten he ovat kokeneet oman työnsä ja työyhteisönsä. Hyvä tapa saada tällaista tietoa, jos et tunne perhe- tai tuttavapiiristä ketään ao. teollisuustyöntekijää, on mm. ammattijärjestöjen paikallisten edustajien kautta.

Eläköityminen ja yritysten kasvu sekä tuotantoteknologian jatkuva kehittyminen pitävät huolen siitä, että tarvetta alan osaajille on Joensuun työssäkäyntialueella lähivuosinakin paljon. Toki myös oman seutukunnan yritykset ovat halukkaita työllistämään paikalliset juuret omaavia nuoria. Tällaista voisi sanoa win-win -tilanteeksi.